Mitä mieltä olet pikavipeistä? Onko asenteesi jyrkän kielteinen, vai oletko edelleen empivällä kannalla?
Pikavippi-ilmiö herätti jo syntyessään suurta mediahuomiota, ja uutisia holtittomien rahoitusten aiheuttamista ongelmista on raportoitu mediassa vuosien varrella runsaasti. Kaikki ei kuitenkaan ole välttämättä sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää, sillä Suomen Asiakastiedon julkaiseman raportin mukaan vain 1–5 prosenttiin suomalaisten maksuhäiriömerkinnöistä on syynä pelkästään pikavipin tapainen pienlaina. Suurin osa häiriöistä johtuu maksamattomista laskuista tai esimerkiksi korttiveloista.
Suomalaisilla on pikavippien ja -lainojen kanssa jo yli vuosikymmenen yhteinen historia. Tänä aikana suomalaiset ovat oppineet käyttämään pikavippejä entistä valistuneemmin, sillä paitsi kokemus myös pikavippejä tarjoavien yritysten määrä on karttunut – vertailua yritysten välillä on aiempaa helpompi tehdä.
Vippejä käytettiin arjen pienten rahapulmien selvittämiseen: mikäli matti on yllättäen kukkarossa kesken bensanostoreissun, pikavipin avulla maksu hoitui rahapulasta huolimatta, eikä huoltoaseman pihasta tarvinnut enää poistua auton kumit ulvoen ja valvontakameroita peläten.
Tunnetko pikavippien ja -lainojen historiaa tarkemmin? Mikäli et, nyt on aika luoda lyhyt katsaus menneeseen ja tutustua ilmiöön, joka tuli suomalaisille tutuksi kuluvan vuosituhannen alkupuolella.
Vippejä on otettu jo vuosikymmen
Pikavippien historia Suomessa ulottuu reilun kymmenen vuoden taakse vuoteen 2005, jolloin ensimmäisiä lainoja alettiin myöntää tekstiviestillä. Vippejä myönnettiin ja pyydettiin pikkutarpeisiin esimerkiksi kauppareissulle tai pitkäksi venyneen ravintolaillan kulujen kattamiseen. Lainan sai vain muutamissa minuuteissa, joten vippi oli helppo hakea ja saada vaikkapa kesken etelänloman.
Vippien etu kuluttajan näkökulmasta nopeuden lisäksi oli heti alusta asti se, että ne olivat täysin vakuudettomia pienlainoja, suuruusluokaltaan muutamien satojen eurojen luokkaa – niillä sai katettua arjen yllättävät pikkumenot, jos esimerkiksi rahat pääsivät loppumaan ennen palkkapäivää, mutta jääkaapista puuttuivat niin maitopurkit kuin ranskanleivät.
Pikavippien kukoistuskautta elettiin vuoden 2012 viimeisellä kvartaalilla, jolloin vippien määrä oli suurimmillaan. Uusia vippejä myönnettiin loppuvuoden 2012 aikana ällistyttävät 450 000 kappaletta.
Kilpailu ja lainsäädäntö tekivät tehtävänsä lainamarkkinoilla
Alkuun kilpailu pikavippimarkkinoilla oli suhteellisen vaatimatonta, sillä pikavippejä tarjoavia yrityksiä oli kotimaisilla markkinoilla vain muutama. Tämä tarkoitti myös sitä, että lainayritykset pystyivät asettamaan vipeille korkeita korkoja ja muita takaisinmaksuehtoja, jotka asettivat liian innokkaan vippaajan tukalaan tilanteeseen.
Tilanne muuttui nopeasti, ja jo vuonna 2007 Suomessa toimi yli 50 pikavippejä myöntävää yritystä. Ala kukoisti useamman vuoden, kunnes ylisuuriin korkoihin puututtiin valtion taholta. Vipeille ja lainoille säädettiin korkokattoja, joiden seurauksena vippifirmat eivät enää pystyneet asettamaan maksuehtoja mielivaltaisesti. Tavoitteena oli suojella kuluttajaa, ja lainmuutoksilla onnistuttiinkin karsimaan toimialalta kaikkein vastuuttomimmat yritykset. Lakimuutosten seurauksena yritysten määrä väheni, ja vuonna 2014 alalla toimi 48 yritystä mukaan luettuna kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset.
Toinen seuraus lakimuutoksista oli se, että lainojen määrien lisäksi myös lainojen suuruudet kääntyivät laskuun. Vuoden 2013 tilaistoissa on nähtävissä selvä käännekohta, sillä sitä ennen lainojen keskiarvo oli yli 350 euroa. Vuoden loppuun tultaessa lainojen keskimääräinen koko oli painunut alle 300 euron.
Lainojen koko kasvaa jatkuvasti
Lainojen suuruuden hetkellisestä pienenemisestä huolimatta ylinen trendi pikavippien maailmassa on se, että lainojen koot ovat tasaisen kasvusuuntaisia. Siinä missä alkuun myönnettiin muutamien satojen eurojen pikkuvippejä, nykyisin rahoitusyritysten myöntämät lainat ovat useita tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja. Tämän myötä pikavipit ovat muovautuneet lähemmäksi pankkien myöntämiä kulutusluottoja ja -lainoja. Nykyisen kaltaisella ”pikavipillä” rahoittaa vaikkapa uuden auton käsirahan tai laittaa esimerkiksi kodin sisustuksen uuteen uskoon.
Lainojen suuruuden myötä myös niiden maksuajat ovat muuttuneet. Siinä missä vanhanaikainen sadan euron vippi maksettiin takaisin kuukauden sisällä, nykyisten kulutusluottojen maksuajat ovat oikeiden pankkilainojen tapaan useita kuukausia tai jopa vuosia lainan suuruudesta riippuen. Lakimuutokset aiheuttivat sen, että rahoitusalan yritykset joutuvat selvittämään toimintaansa entistä tarkemmin ja ilmoittamaan Tilastokeskukselle samoja tietoja kuin tavalliset pankit.
Lakimuutokset selkeyttävät toimintaa
Vain muutama vuosi pikavippitoiminnan aloittamisen jälkeen kulutusluottoja ja -lainoja tarjoavien yritysten harjoittama liiketoiminta oli kasvanut valtavan suureksi ja tuottavaksi bisnekseksi. Lainojen määrän ja suuruuden herkeämättömästä kasvusta kertoo se, että vuonna 2013 lainoja oli myönnetty jo yli miljoona kappaletta. Yhteenlaskettuna näiden kaikkien arvo oli lähes 325 miljoonaa euroa.
Rahoitusalan yritykset ovat vuosien saatossa muuttaneet tuotteitaan pikavipeistä yhä enemmän kulutusluottojen suuntaan lakimuutosten vuoksi. Pääpaino lainoissa on kulutusluotoissa, joiden maksuaika on huomattavasti pikavippejä pidempi.
Lakimuutokset ovat asettaneet rajoituksia esimerkiksi lainojen vuosikorkoihin sekä markkinoinnin avoimuteen: nykyisin rahoitusalalla toimivien yritysten on ilmoitettava kuluttajalle selkeästi lainaehdot korkoineen ja muine maksuineen, jotta kuluttaja tietää täsmälleen, mihin hän sitoutuu ottaessaan lainan.
Muutokset ovat tuoneet alalle paitsi rajoituksia myös hyötyjä: kuluttajan näkökulmasta on helppo luottaa yritykseen, joka kertoo lainaehtonsa selvästi jo lainan hakemisvaiheessa. Näin sekä yritys että kuluttaja säästyvät ikäviltä yllätyksiltä siinä vaiheessa, kun laina pitää maksaa takaisin.
Kiellot koskevat korkokettojen ohella lainakäytäntöjen eri osa-alueita. Lainoja ei esimerkiksi saa nostaa vuoden 2009 lainmuutoksen jälkeen enää yöaikaan. Asiakas voi halutessaan täyttää hakemuksen pikkutunneilla, mutta laina on mahdollista nostaa vain kello 7–23 välisenä aikana. Tällä pyritään ehkäisemään sitä, että asiakas aiheuttaa itselleen tulevaisuudessa maksuhäiriöitä nostamalla lainaa humalapäissään baaritiskillä.
Vuonna 2010 asetettiin lainojen hakemiselle tiettyjä ehtoja. Nykyisin lainaa ei saa enää pelkällä tekstiviestillä, vaan kuluttajan on tunnistauduttava ensimmäisen lainahakemuksen yhteydessä virallisesti esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla.
Vuonna 2013 lainsäädäntöön tuli radikaali muutos, kun alle 2000 euron lainoille asetettiin todellisen vuosikoron osalta korkokatto. Lakimuutoksen jälkeen enimmäiskorko oli vuositasolla maksimissaan 51 prosenttia, joten pikavippien myöntäminen ei ollut rahoitusalan yrityksille enää kannattavaa.
Lainaehdot ovat entistä selkeämpiä
Vuoden 2013 lakimuutos kehitti rahoitusalan toimintaa sekä itse yrittäjän että kuluttajan näkökulmasta. Muutos pakotti yritykset kehittämään lainatuotteitaan sekä oman että kuluttajan edun mukaisiksi ja kilpailu hoiti loput: nykyisin luotonantajien on pakko selvittää luotonottajan tausta vakavaraisuutta myöten, joten harkitsemattomien luottojen myöntäminen on vähentynyt, jolloin myös rahoittaja saa varmemmin omansa takaisin.
Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että alalla toimii entistä vakavaraisempia yrityksiä. Pieniä muutaman sadan euron vippejä myöntäviä yrityksiä ei ole enää tarjolla, mikä toisaalta on herättänyt myös kritiikkiä kuluttajien keskuudessa: nykyisin ei ole mahdollista saada sadan euron pikalainaa, jolla voisi näppärästi hankkia viikon ruokatarpeet, vaikka kukkaro on tyhjä.
Nykyisenkaltaiset yli 2000 euron kulutusluotot ovat yhteydessä pikavippeihin vain historiansa osalta. Muuten ne muistuttavat lähinnä pankkien tarjoamia lainoja ja luottoja joustavine takaisinmaksuaikoineen ja muine uudistuneine ehtoineen.
Vippien nostaminen on edelleen mahdollista, sillä 2000 euron luotosta voi nostaa käyttöönsä kerralla esimerkiksi 100 euroa, kun loput voi säästää esimerkiksi myöhempää käyttöä varten tai jättää käyttämättä kokonaan. Kuluttajan näkökulmasta ongelma on se, että luottoa saadakseen luottotietojen ja varallisuuden pitää olla kunnossa. Säädöksessä on myös etunsa, sillä se säästää tulevilta maksuvaikeuksilta ne henkilöt, joiden talous ei enää kestä uusien lainojen ja luottojen aiheuttamaa taakkaa. Toinen etu kuluttajalle on se, että lainojen kulujen osuus on laskenut radikaalisti pikavippien kukoistuksen ajoista.